Uusien palveluiden kehittäminen ja yksityisten toimijoiden rooli sotilaallisen suorituskyvyn tuottamisessa

Sotilaspalveluiden tarjoamisen muuttuva maisema on hämärtänyt puolustusalalla perinteisiä eroja valtion ja yksityisten toimijoiden välillä. Valtion monopolien roolin pienentyminen on johtanut lisääntyvään riippuvuuteen yksityisistä sotilas- ja puolustusalan urakoitsijoista. Ilmiö on luonut monimutkaisia ​​julkisten ja yksityisten palvelumalleja, joita usein perustellaan kustannustehokkuudella ja operatiivisella joustavuudella. Erilaisilla ulkoistamismalleilla hallitaan budjettien rajoituksia samalla, kun keskitetään sotilaallisia resursseja taistelukykyyn monimutkaistuvassa operatiivisessa ympäristössä. Vaikka tällaista yhteistyötä usein kuvataan tehokkuuslähtöiseksi, sen käytännön vaikutuksia esimerkiksi sopimusvalvonnasta strategiseen yhdenmukaistamiseen ei ole vielä tutkittu riittävästi

Tämä kehitys korostuu erityisesti Euroopan valtioiden puolustusvoimissa, joissa julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöllä on kasvava rooli kyvykkyyksien rakentamisessa. Tässä kirjoituksessa halutaan avata keskustelua siitä, kuinka puolustusalan palveluekosysteemissä voisi tehokkaammin kehittää sotilaallisia suorituskykyjä hyödyntämällä tieteellistä tutkimusta palveluiden kehittämisestä (NSD, New Service Development). Tutkimalla palvelujen yhteiskehittämistä, sopimushallinnan ja sidosryhmien koordinoinnin mekanismeja, pystymme tarkentamaan ymmärrystämme siitä, miten julkisen ja yksityisen sektorin välinen palveluntarjoaminen voi parantaa operatiivista tehokkuutta ja strategista selviytymiskykyä. Yhä monimutkaisempien puolustuslogistiikan ja operatiivisten vaatimusten aikakaudella uusien palveluiden kehittämisen, integroinnin ja hallinnan ymmärtäminen on olennaista sekä tehokkuuden että operaatioiden onnistumisen varmistamiseksi.

Yksityisten sotilaallisten palveluiden hyödyntämisessä kriittinen haaste on varmistaa, että ulkoistetut palvelut ovat linjassa operatiivisten kokonaistavoitteiden kanssa. Palveluihin liittyvien sopimusten hallittavuus riippuu palveluiden odotetuista lopputuloksista ja hallintomallista sekä näiden tarkasta kuvaamisesta. Määritelmien ja kehitysprosessien epäselvyydet johtavat usein tehottomuuteen, kustannusten ylityksiin ja hallinnon haasteisiin. Kyky määritellä, dokumentoida ja operationalisoida palveluvaatimuksia paitsi vähentää näistä syntyvien riskien todennäköisyyksiä, myös varmistaa, että kaikkien sidosryhmien edut yhdistyvät ja toiminta kehittyy tehtäväkeskeisyyttä kohti. Ilman selkeää hallintomallia, pirstaloituneet palvelurakenteet voivat johtaa tehottomuuteen, joissa paikalliset optimoinnit vaarantavat koko palveluekosysteemin tehokkuuden.

Monitieteellisessä palvelutieteiden alassa tarkastellaan, miten palveluita suunnitellaan, hallitaan ja kehitetään monimutkaisissa sidosryhmäympäristöissä. Palvelutiede käsitteellistää palvelut dynaamisina ja vuorovaikutteisina prosesseina, jotka realisoituvat arvoa tuottavien toimijoiden muodostamissa palveluekosysteemeissä. Puolustusalalla palveluiden yhteiskehittäminen edellyttää sotilasorganisaatioiden, valtion virastojen ja yksityisten toimijoiden välistä systemaattista koordinointia, jotta varmistetaan yhdenmukaisuus operatiivisten-, strategisten- ja turvallisuusvaatimusten kanssa. Uusien palveluiden kehittämisen (NSD) teoriassa tarjotaan viitekehys uusien palveluiden syntymisen, kehittymisen ja arvontuoton ymmärtämiselle. NSD korostaa strukturoituja prosesseja, iteratiivista suunnittelua ja suorituskykyyn suuntautuneita arviointeja.

Erityispiirteenä puolustusalalla on toimiminen muuttuvien strategisten prioriteettien, arvaamattomien toimintaympäristöjen ja tiukkojen sääntelyrajoitusten alaisuudessa. Kuten palveluteollisuuden tutkimuksen uudistajat Vargo ja Lusch (2014) toivat esiin, arvonluonti palvelukonteksteissa on luonnostaan ​​vuorovaikutteista ja riippuvaista edunsaajan tarpeista. Sotilaallisten palveluiden tarjoamisessa tämä tarkoittaa tarvetta suunnitella mukautuvia ja tehtäväkohtaisia ​​palvelumalleja, jotka integroivat sekä valtion että yksityisen sektorin valmiudet. Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet (PPP, Public Private Partnerships), jotka ovat keskeinen mekanismi tässä muutoksessa, voivat sisältää sopimusjärjestelyjä, joissa yksityisen sektorin toimijat ottavat vastuun perinteisesti julkisten laitosten tarjoamien palveluiden rahoituksesta, suunnittelusta, toteuttamisesta ja toiminnasta.

PPP-mallin keskeinen etu on sen kyky optimoida riskien hallintaa. Yksityiset yritykset ottavat kantaakseen tiettyjä operatiivisia riskejä vastineeksi taloudellisista kannustimista ja johdon kontrollista. Sotilaallisessa PPP -toimintaympäristössä tuleekin selvittää, miten suorituskyvyn johtamisen elementit liitetään kokonaisuuteen varmistaen, että yksityisen sektorin osallistuminen vahvistaa eikä heikennä puolustuskykyä. Järjestelmätason näkökulmasta sotilaalliset PPP:t voidaan käsittää palveluekosysteemeinä, jotka koostuvat toisistaan ​​riippuvista alijärjestelmistä. Tehokas palvelujen kehittäminen tässä kehyksessä edellyttää näiden alijärjestelmien tunnistamista, jäsentämistä ja suojaamista kokonaissuorituskyvyn parantamiseksi.

Tulevaisuuden tutkimuksen keskeisenä tavoitteena tulisi olla ymmärryksen syventäminen siitä, miten uusien palveluiden kehittämisen (NSD) prosessit toimivat sotilaallisten suorituskykyjen tarjoamisessa. Tutkimuksen tavoitteena tulisi rakentaa viitekehys, joka yhdistää teoreettisia näkökulmia uuden palvelun kehittämisestä (NSD), palvelutieteestä ja julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön (PPP) hallinnosta. Tavoitteena tulisi myös tutkia, miten sotilasorganisaatiot voivat tehokkaasti kehittää ja hallita palveluita.

Tutkimalla tunnistettuja NSD-käytäntöjä puolustusalalla pitäisi selvittää, ovatko nämä käytännöt yhdenmukaisia ​​suorituskykyyn perustuvien sopimusten periaatteiden kanssa. Näissä periaatteissa:

1. vaatimukset kuvataan vaadittujen tulosten eikä työn suorittamistapojen perusteella;
2. käytetään mitattavia suorituskykystandardeja (esim. laatu, ajantasaisuus, määrä jne.) ja laadunvarmistussuunnitelmia;
3. vahvistetaan menettelyt maksujen tai kiinteähintaisen sopimuksen hinnan alentamiseksi, kun palveluita ei tarjota tai ne eivät täytä sopimusvaatimuksia;
4. sisällytetään tarvittaessa suorituskykyyn perustuvia kannustimia.

Edellä esitettyjen periaatteiden avulla varmistetaan, että ulkoistetut palvelut täyttävät määritellyt suorituskykytavoitteet samalla, kun kustannustehokkuus ja toiminnan sopeutumiskyky säilyy. Tutkimuksen avulla pystytään tunnistamaan parhaat käytännöt ja mahdolliset kehityskohteet puolustusvoimien hankinnoissa.