logo
logo
  • WHAT WE DO
  • WHO WE ARE
  • CAREERS
  • BLOG
  • CONTACT
November 10, 2026

Tarvitseeko pakastimen todella olla internetissä?

8 Minutes

Euroopassa nähtiin marraskuussa poikkeuksellisia kyberhyökkäyksiä, joiden kohteena olivat ruokakauppojen kylmälaitteet. Hyökkääjät onnistuivat muuttamaan pakastimien lämpötiloja, pahimmillaan jopa 50 asteeseen. Seurauksena oli pilaantuneita elintarvikkeita, taloudellisia vahinkoja ja häiriöitä kauppojen toiminnassa. Vastaavia häiriöitä on raportoitu myös Suomessa.

Tapaus kuulostaa lähes absurdilta. Vielä jokin aika sitten ajatus siitä, että joku voisi internetin kautta sulattaa ruokakaupan pakastealtaat, olisi saattanut kuulostaa huonolta vitsiltä. Nyt se on todellisuutta.

Samalla tapaus nostaa esiin kysymyksen, joka on kyberturvallisuuden näkökulmasta yllättävän yksinkertainen: tarvitseeko kaiken todella olla yhteydessä internetiin?

Kaikki mikä voidaan yhdistää, ei välttämättä tarvitse yhteyttä

Digitalisaatio on tuonut valtavasti hyötyjä. Laitteita voidaan valvoa, ohjata ja optimoida etänä. Tietoa kerätään automaattisesti, huoltotarpeita voidaan ennakoida ja toimintaa tehostaa tavalla, joka ei aiemmin ollut mahdollista.

Kaupan kylmälaitteiden kohdalla etäyhteydet ovat varmasti monessa tilanteessa perusteltuja. Lämpötilojen keskitetty seuranta, energiankulutuksen optimointi ja vikojen ennakointi voivat tuoda merkittäviä säästöjä. Lisäksi ne voivat parantaa toimintavarmuutta, kun ongelmiin päästään puuttumaan ennen kuin vahinkoa syntyy.

Mutta jokainen uusi yhteys tuo mukanaan myös uuden mahdollisen hyökkäysreitin.

Kyberturvallisuudessa puhutaan hyökkäyspinnasta. Yksinkertaistettuna sillä tarkoitetaan kaikkia niitä reittejä, joiden kautta ulkopuolinen voi pyrkiä vaikuttamaan järjestelmään tai pääsemään siihen käsiksi. Mitä enemmän laitteita, palveluita ja yhteyksiä on käytössä, sitä enemmän on myös mahdollisia heikkouksia, joita pitää hallita.

Tämä ei tarkoita, että internetiin yhdistetty laite olisi automaattisesti turvaton. Eikä sitä, että kaikki yhteydet pitäisi katkaista.

Olennaista on, että yhteyden muodostaminen on tietoinen, hyötyihin ja riskeihin perustuva päätös eikä vain tekninen oletusarvo.

Jos laitteen etäkäytöstä saatava hyöty on merkittävä, yhteys voi hyvinkin olla perusteltu. Mutta jos hyöty on vähäinen ja mahdolliset seuraukset vakavia, asiaa kannattaa miettiä uudelleen.

Kuka päivittää pakastimen viiden vuoden päästä?

Internet-yhteys on vasta ensimmäinen kysymys. Toinen, vähintään yhtä tärkeä kysymys liittyy laitteen koko elinkaareen.

Kun yritys hankkii verkkoon kytkettävän laitteen, kuinka usein selvitetään, miten sen tietoturvasta huolehditaan tulevina vuosina?

Kuka vastaa ohjelmistopäivityksistä? Kuinka pitkään valmistaja tarjoaa tietoturvakorjauksia? Miten haavoittuvuuksista saadaan tieto? Entä mitä tapahtuu, kun valmistajan tuki päättyy, mutta laite itsessään toimii edelleen moitteettomasti?

Tämä on erityisen tärkeää teollisuuden, kiinteistöjen ja muiden pitkän elinkaaren laitteiden kohdalla. Pakastin, ilmanvaihtojärjestelmä tai tuotantokone voi olla käytössä vuosikymmeniä, vaikka sen ohjausjärjestelmän ohjelmistotuki päättyisi huomattavasti aikaisemmin.

Syntyy erikoinen tilanne: teknisesti täysin käyttökelpoinen laite voi muuttua tietoturvan näkökulmasta ongelmaksi.

Eikä päivitysten saatavuuskaan yksin riitä. Jonkun pitää myös tietää niiden olemassaolosta, arvioida niiden vaikutukset ja huolehtia asentamisesta. Kriittisessä tuotantoympäristössä päivitystä ei välttämättä voida tehdä samalla huolettomuudella kuin henkilökohtaiseen puhelimeen.

Jos päivityksiä ei enää saa, riskin hallinta voi edellyttää esimerkiksi verkkoyhteyksien rajoittamista, eristämistä tai lopulta laitteen uusimista.

Olisiko vanha, tyhmä auto sittenkin parempi?

Sama keskustelu ulottuu huomattavasti pakastimia laajemmalle.

Nykyautot ovat käytännössä liikkuvia tietokoneita. Ne keräävät tietoa, kommunikoivat valmistajan palveluiden kanssa, vastaanottavat ohjelmistopäivityksiä ja tarjoavat erilaisia etäohjaustoimintoja.

Monet näistä ominaisuuksista ovat aidosti hyödyllisiä. Auton voi esilämmittää puhelimella, ohjelmistovirheitä voidaan korjata etänä ja uusia toimintoja voidaan tuoda käyttöön ilman korjaamokäyntiä.

Mutta samalla herää hieman ilkikurinen kysymys: olisiko vanha auto, jossa hienointa tietotekniikkaa edustaa CD-soitin, sittenkin kyberturvallisuuden näkökulmasta parempi valinta?

Ainakin sen etähakkerointi olisi huomattavasti hankalampaa.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että vanha auto olisi kokonaisuutena turvallisempi. Uudemmat autot tarjoavat monia turvallisuutta parantavia ominaisuuksia, eikä kyberturvallisuus ole ainoa turvallisuuden mittari.

Vertaus kuitenkin havainnollistaa olennaista asiaa. Teknologian kehittyminen ei automaattisesti vähennä kaikkia riskejä. Se voi myös synnyttää kokonaan uudenlaisia riskejä, joita ei aiemmin ollut olemassa.

Sama pätee älytelevisioihin, kodinkoneisiin, kiinteistöautomaatioon, tuotantolaitteisiin ja lukemattomiin muihin järjestelmiin.

Meidän pitäisi ehkä kysyä hieman useammin, mitä todellista lisäarvoa verkkoyhteys tuo ja mitä olemme valmiita hyväksymään sen vastineeksi.

Kyberturvallisuuden perusasiat eivät ole vanhentuneet

Kyberturvallisuuskeskustelua hallitsevat nykyään ymmärrettävästi tekoäly, kehittyneet hyökkäysmenetelmät ja jatkuvasti muuttuva uhkaympäristö.

Samalla vaarana on, että unohdamme kaikkein yksinkertaisimmat periaatteet.

Tarpeettomia yhteyksiä ei kannata avata. Järjestelmille ei pidä antaa enempää oikeuksia kuin ne tarvitsevat. Ohjelmistot on pidettävä ajan tasalla. Verkkoja on eroteltava toisistaan, eikä kriittisiä laitteita pidä jättää suoraan julkisen internetin saavutettaviksi ilman asianmukaista suojausta.

Nämä eivät ole uusia tai erityisen mullistavia ajatuksia. Päinvastoin, ne ovat kyberturvallisuuden perusasioita.

Juuri siksi niiden merkitystä on helppo aliarvioida.

Erityisesti etäkäytön kohdalla on hyvä muistaa, ettei vaihtoehtoja ole vain kaksi: joko laite on suoraan internetissä tai sitä ei voi käyttää etänä lainkaan. Etäyhteydet voidaan toteuttaa myös rajatusti ja suojatusti esimerkiksi erillisten hallintayhteyksien, vahvan tunnistautumisen ja verkkojen segmentoinnin avulla.

Tavoitteena ei ole estää teknologian hyödyntämistä, vaan varmistaa, että sitä käytetään hallitusti.

Entä jos yhteys katkeaa tai joku ottaa laitteen hallintaansa?

Pakastimiin kohdistuneet hyökkäykset muistuttavat myös toisesta tärkeästä asiasta: kyberturvallisuus ja toiminnan jatkuvuus kulkevat käsi kädessä.

Vaikka järjestelmä olisi suojattu hyvin, häiriöiden mahdollisuutta ei voida kokonaan poistaa.

Siksi pelkkä hyökkäyksen estäminen ei riitä. On mietittävä myös sitä, mitä tapahtuu, jos jokin menee pieleen.

Voiko laitetta käyttää paikallisesti, jos verkkoyhteys katkeaa? Voidaanko etähallinta tarvittaessa kytkeä pois päältä ilman, että laitteen varsinainen toiminta pysähtyy? Onko kriittisille toiminnoille olemassa riippumattomia turvamekanismeja? Kuka huomaa poikkeaman ja kuinka nopeasti siihen pystytään reagoimaan?

Kaupan pakastimen kohdalla kyse voi olla elintarvikkeiden pilaantumisesta ja taloudellisista tappioista. Teollisuudessa vastaava häiriö voi pysäyttää tuotannon. Kiinteistöautomaatiossa vaikutukset voivat ulottua rakennuksen olosuhteisiin ja käytettävyyteen.

Mitä kriittisempi laite tai järjestelmä on liiketoiminnalle, sitä tärkeämpää on suunnitella myös sen häiriönsietokyky.

Hyvä järjestelmä ei ole ainoastaan sellainen, jota on vaikea murtaa. Sen pitäisi myös pystyä jatkamaan turvallisesti toimintaansa tai palautumaan hallitusti silloin, kun jokin menee vikaan.

Viisi kysymystä ennen seuraavaa verkkoyhteyttä

Pakastintapauksen tärkein opetus ei mielestäni ole se, että internetiin kytketyt laitteet olisivat lähtökohtaisesti huono idea. Opetus on pikemminkin se, että verkkoyhteyksien hyötyjä ja riskejä pitäisi arvioida järjestelmällisemmin.

Ennen seuraavan laitteen kytkemistä verkkoon kannattaa pysähtyä viiden kysymyksen äärelle:

  1. Mitä konkreettista hyötyä verkkoyhteydestä saadaan? Onko yhteys liiketoiminnan kannalta tarpeellinen vai lähinnä mukava lisäominaisuus?
  2. Miten yhteys on suojattu? Tarvitaanko suoraa internet-yhteyttä vai voidaanko sama hyöty saavuttaa turvallisemmin?
  3. Kuka vastaa laitteen tietoturvasta sen elinkaaren aikana? Miten päivitykset, haavoittuvuudet ja valmistajan tuen päättyminen hoidetaan?
  4. Mitä pahimmillaan voi tapahtua? Millaisia vaikutuksia laitteen väärinkäytöllä tai toimintahäiriöllä voisi olla liiketoiminnalle?
  5. Miten toimitaan, jos suojaus pettää? Voidaanko laite eristää, käyttää paikallisesti tai palauttaa turvallisesti toimintakuntoon?

Kysymykset eivät ole teknisesti monimutkaisia. Niihin vastaaminen edellyttää kuitenkin yhteistyötä liiketoiminnan, IT:n, tietoturvan ja laitteista vastaavien tahojen välillä.

Ja ennen kaikkea sitä, että joku ottaa kokonaisuudesta vastuun.

Kaikkea ei tarvitse tehdä älykkääksi

Teknologian kehitys tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia, eikä digitalisaatiota kannata pysäyttää kyberuhkien pelossa. Päinvastoin, oikein toteutettuna teknologia voi parantaa myös turvallisuutta ja jatkuvuutta.

Mutta digitalisaation ei pitäisi olla itseisarvo.

Jokaisen uuden yhteyden, ominaisuuden ja integraation kohdalla olisi hyvä arvioida, tuottaako se enemmän hyötyä kuin riskiä ja miten mahdolliset riskit hallitaan.

Joskus paras ratkaisu on moderni, verkottunut ja automaattisesti päivittyvä järjestelmä. Joskus taas yksinkertaisempi, paikallisesti toimiva ratkaisu voi olla tarkoituksenmukaisempi.

Ehkä seuraavan kerran, kun joku ehdottaa uuden laitteen kytkemistä internetiin, kannattaisi kysyä ensin, miksi.

Pakastimen tärkein tehtävä on kuitenkin edelleen pitää jäätelö kylmänä. Ei olla internetissä.


Jari Niemi on Piisku Oy:n toimitusjohtaja.


Tässä julkaisussa olemme käyttäneet AI:n tuottamia kuvia.

  • Prev
  • Next

Contact

Contact us for more information

Jari Niemi
CEO
jari.niemi@piisku.com
+358 40 172 2135

Teemu Veikanmaa
CTO
teemu.veikanmaa@piisku.com
+358 45 143 6151

© 2026 Piisku. All rights reserved